Hiljaisuuden murtajat

Palasimme tänään tiimimme kanssa Yattaan viiden päivän perehdytyksen jälkeen. Edellinen tiimi on lähtenyt, ja nyt olemme omillamme. Olo on hieman epätoivoinen, kun miettii South Hebron Hillsin alueen työmaata. Olemme perehtyneet tänä iltana entistä tarkemmin eri kylien ja yhteisöjen tilanteeseen, ja raporttien lukeminen on sydäntäsärkevää puuhaa. Kerta toisensa jälkeen järjettömämpiä väkivallantekoja ja valtavaa epäoikeudenmukaisuutta. Palaan näihin kyliin ja ihmiskohtaloihin varmasti vielä moneen kertaan. Nyt haluan kuitenkin kirjoittaa ihmisistä, joita tapasimme perehdytyskoulutuksessamme. Ilman näitä ihmisiä toivoa olisi jäljellä vielä vähemmän, kuin sitä nyt on.

Breaking the Silence on israelilainen rauhanjärjestö, jossa entiset sotilaat kertovat tarinansa miehitetyllä alueella toimimisesta. Ryhmällemme puhunut nuori mies teki rohkeudellaan mielettömän vaikutuksen. Hän kertoi järkyttäviä tarinoita nuorista miehistä ja naisista, joiden syntymästä alkanut aivopesu jatkuu armeijassa entistä pahempana. Hän itse oli yksi niistä, joka oli saatu uskomaan, että kaikki palestiinalaiset ovat terroristeja, ja että jos he eivät tekisi sitä mitä tekevät, Israel pyyhittäisiin maailman kartalta. Se sai hänet muiden mukana naureskelemaan kuville kuolleista palestiinalaisista, ampumaan huvikseen kumiluoteja kohti palestiinalaislapsia, takavarikoimaan autoja, katkomaan teitä, tuhoamaan kotien irtaimistoja turhissa etsinnöissä. Jokainen 18-vuotias israelilainen on velvoitettu suorittamaan kolmen vuoden asepalveluksen, ja kun ihminen menettää kolme vuotta nuoruudestaan, on turhautuminen ymmärrettävää. Väkivaltaan kannustettiin myös koulutuksessa. Koulutuksessa opetetaan taistelemaan toista armeijaa vastaan, ja kun vastassa onkin aseettomia siviilejä, on hämmennys nuorten sotilaiden keskuudessa suuri. Ihmeellisintä tämän entisen sotilaan puheessa oli se, että hän puhui 29-vuotiaana täysin toisenlaista tarinaa, kuin mihin hänet oli koko ikänsä kasvatettu, ja joka vallitsee kaikkialla israelilaisessa yhteiskunnassa. Hän kertoi rehellisesti siitä ryhmäpaineesta, jonka mukana hänkin oli tehnyt oman moraalinsa vastaisia tekoja tuntematta siitä tuskaa. Vaatii uskomatonta rohkeutta ja voimaa, että pystyy murtamaan kansallisen narratiivin – tarinan, jolle on koko elämänsä rakentanut. Hän oli tajunnut jossain vaiheessa, että se mitä he palveluksensa aikana tekivät, ei voinut olla oikein. Hänen tärkein viestinsä meille oli ”There’s no such thing as moral occupation”. Sitä viestiä hän kiertää nyt kertomassa muiden saman kokeneiden ex-sotilaiden kanssa, ja toivoo, että voisi tehdä osansa sen eteen, että miehitys joskus päättyisi.

Toinen tapaamamme israelilainen rauhanaktivisti edusti Machsom Watchia. Tämä 76-vuotias nainen toimii monien muiden israelaisnaisten kanssa ihmisoikeuksien puolesta mm. päivystämällä checkpointeilla ja auttamalla palestiinalaisia lupa-asioissa. Palkaksi työstään he saavat omilta maanmiehiltään ja -naisiltaan halveksuntaa, sylkemistä, nimittelyä ja tappouhkauksia. Israelin nykyhallitus on thenyt kaikkensa vaientaakseen Machsom Watchin ja Breaking the Silencin kaltaiset järjestöt. Lukuisat israelaiset toimivat kuitenkin sen puolesta, että ihmisten silmät avautuisivat, ja he ymmärtäisivät miehityksen järjettömyyden. Kuten palestiinalainen luterilaisen kirkon piispa Yonan meille totesi: ”Occupation is as destructive to the occupier, as it is to the occupied.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: