Pelkoa ja inhoa Länsirannalla

Toisinaan on vaikea keksiä aiheita blogiin, sillä tuntuu, että toistan väkisinkin itseäni. Siirtokuntalaiset ja sotilaat aiheuttavat pelkoa, ja syyllistyvät käsittämättömän epäoikeudenmukaisiin tekoihin. Jaksaako joku lukea näitä tapauksia kerta toisensa jälkeen? Turtuuko tarinoihin itsekin kuunneltuaan jokaisessa kylässä samankaltaiset tarinat pidätyksistä, väkivaltaisuuksista ja omaisuuden tuhoamisesta? Onnekseni olen huomannut, että vaikka epäoikeudenmukaisuus onkin työssämme läsnä jokaikinen päivä, ei siihen koskaan totu. Epätoivon, vihan ja surun tunteilta ei voi välttyä, mutta päällimmäisenä silti on yhä ajatus, että näiden ihmisten puolesta täytyy taistella.

Dia kertoi meille perheensä kokemuksista sujuvalla englannin kielellä. Hän opiskelee sairaanhoitajaksi ja auttaa perhettään maanviljelyssä ja paimentamisessa opiskeluiden ohessa. Kuva: Emmet Sheerin

Tällä viikolla vierailimme Wadi J’Heshin kylässä, jossa asuu kaksi perhettä. Kylä sijaitsee aivan Suseyan siirtokunnan vieressä, ja kylän asukkaat kärsivät kaikista mahdollisista ongelmista, joihin olemme täällä törmänneet. Siirtokuntalaiset vierailevat säännöllisesti kylässä ja vievät lampaansa kylän viljelyksille, armeija on tukkinut kylään johtavan tien, vettä ei ole riittävästi, rakennuksilla on tuhoamismääräykset. Noin 1,5 vuotta sitten siirtokuntalaiset yrittivät tappaa 32-vuotiaan kylän asukkaan ja samoihin aikoihin kolme siirtokuntalaista hakkasi perheen isän sairaalakuntoon. Yrittäessään puolustautua siirtokuntalaisten väkivaltaisuuksilta joutui kolme kyläläistä pidätetyksi, ja he joutuivat maksamaan kukin 3000 shekeliä vapautuakseen. Köyhille paimenille tämä on valtava summa rahaa.

Vaikka monet näistä tarinoista ovat tuttuja muista kylistä, tuntui tällä kertaa erityisen ahdistavalta istua perheen teltassa teelasi kädessä ja kuunnella perheen pojan, Dian puhetta. Hän kertoi kuinka siirtokuntalaiset toisinaan ajavat öisin ilman valoja aivan heidän pihaansa, eikä perheellä ole tietoa heidän aikomuksistaan. Viereisessä kylässä oli sytytetty teltta palamaan keskellä yötä, mutta kukaan ei onneksi loukkaantunut. Perhe on kuvannut yöllä joukon siirtokuntalaisia vesisäiliön luona, ja he epäilivät, että aikomuksena on myrkyttää vesi, niin kuin siirtokuntalaiset joissakin Länsirannan kylissä ovat onnistuneet tekemään. Jokaista päivää ja yötä varjostaa pelko siitä, että koti tuhotaan tai jotain muuta hirvittävää tapahtuu. Silti perhe ei aio lähteä mihinkään, sillä maa kuuluu heille, ja omistuksesta kertovat paperit ovat kunnossa. Dian kertoessa perheen kokemuksista nukkuu teltan nurkassa kehdossa 2 kuukautta vanha pieni tyttö ja hänen vieressään 2-vuotias isosisko. Ei voi kuin toivoa, että maailmassa olisi sen verran oikeudenmukaisuutta, että nämä lapset saisivat kasvaa ilman pelkoa, vapaana omassa maassaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: