Siirtokunnat rauhan esteenä

Tämä kolumni on julkaistu sanomalehti Demokraatissa 24.4.

Israel on miehittänyt palestiinalaisalueita 45 vuoden ajan. 1990-luvulla rauhanneuvotteluissa edettiin pitkälle, ja moni uskoi konfliktin viimein päättyvän. Oslon sopimuksen jälkeen tilanne palestiinalaisalueilla on mennyt monessa suhteessa huonompaan suuntaan. Palestiinalaisten toinen kansannousu syntyi osin pettymyksenä Oslon sopimukseen ja intifadan aikaiset itsemurhapommi-iskut muuttivat monen israelilaisen suhtautumista konfliktiin. Israelin politiikka on ottanut valtavan harppauksen oikealle, ja vasemmiston tila on surkea. Tämä näkyy myös Israelin harjoittamassa miehityspolitiikassa.

Israelin Länsirannalle rakentamia siirtokuntia voidaan pitää yhtenä suurimmista rauhan esteistä. Niiden rakentaminen on käytännössä tuhonnut mahdollisuudet elinvoimaiseen palestiinalaisvaltioon, sillä palestiinalaisten elintila kutistuu koko ajan niiden laajentuessa. Siirtokunnat ovat laittomia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan, sillä miehittäjävalta ei saa siirtää siviiliväestöään miehitetylle alueelle. YK on useaan otteeseen tuominnut niiden rakentamisen ja laajentamisen, ja jopa Israelin vankin tukija Yhdysvallat pitää siirtokuntia laittomina. Länsirannalla asuu kuitenkin jo 500 000 siirtokuntalaista. Itä-Jerusalemista alkava siirtokuntavyöhyke uhkaa laajeta lähes Kuolleelle Merelle saakka. Toteutuessaan tämä kehitys
katkaisisi Länsirannan Jerusalemin korkeudelta kahtia.

Karmelin siirtokunta laajenee palestiinalaiskylän välittömässä läheisyydessä. Kuva: Björn Moback

Israelin sotilasvallan alla oleva C-alue kattaa noin 60 % Länsirannasta. Kaikki siirtokunnat sijaitsevat tällä alueella. C-alueella sijatsee myös suuri osa hedelmällisestä viljelys- ja laidunmaasta. Siirtokuntien läheisyydessä asuvat palestiinalaisten kärsivät usein siirtokuntalaisten harjoittamasta väkivallasta. Monet alueella asuvat palestiinalaiset ovat paimentolaisia, ja elävät viljelemällä ja lampaita kasvattamalla. Siirtokuntalaiset tuhoavat palestiinalaisten viljelyksiä, estävät heitä pääsemästä viljelysmailleen, ja pahimmissa tapauksissa käyttävät suoraa väkivaltaa ja tappavat eläimiä. C-alueella palestiinalaisasukkailla ei ole turvanaan muuta virkavaltaa, kuin Israelin poliisi ja armeija. Nämä eivät yleensä ole halukkaita selvittämään siirtokuntalaisten palestiinalaisiin kohdistamia rikoksia Siksi kansainvälisten toimijoiden läsnolo alueella on äärimmäisen tärkeää.

Etelä-Hebronin kylissä palestiinalaisasukkaiden elämäntilanne on lähes sietämätön, mutta mikäli asukkaat lähtevät kylistään, tarkoittaa se usein siirtokuntien laajenemista palestiinalaisten maille. Israelin on ottanut käyttöön Ottomaanivallan aikaisen lain, jonka mukaan viljelemätön maa voidaan julistaa valtion omaisuudeksi tietyn ajan puitteissa. Palestiinalaisia estetään pääsemästä omille mailleen turvallisuussyistä, jonka jälkeen maa voidaan julistaa valtion omaisuudeksi ja antaa siirtokuntien käyttöön. Näin siirtokuntia voidaan edelleen laajentaa.Israelin vetäytyminen siirtokunnista tuntuu tällä hetkellä epätodennäköiseltä. Ilman kansainvälistä painetta siirtokuntien laajentaminen jatkuu ja tekee kahden valtion mallin mahdottomaksi. Palestiinalaisten elintila Länsirannalla on kutistunut pieniksi saarekkeiksi, joissa elinkeinon harjoittaminen on vaikeaa ja liikkumisen vapautta on rankasti rajoitettu. Oikeudenmukaisen rauhan saavuttaminen alkaa tuntua yhä vaikeammalta, mikäli tätä kehitystä ei pystytä estemään. Jotain olisi tehtävä ennen kuin tiimalasin hiekka on valunut loppuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: